extracted.txt
10218 bytes · Original / download
Lotta Leppälä|Muste Creative LOTTA LEPPÄLÄ|MUSTE CREATIVE SKAALAUS TARKKA SOVITETTU REUNOJEN VÄRI MUSTA TUMMA VSYNC VÄLKKYMINEN 60 FPS 30 FPS VÄHENNETTY Äiti! Mikä nyt on? Katso! Oho, löysit sellaisen! Viisi terälehteä ja kaikki. Hehee... Ethän vain nyppinyt yhtä irti, pikkuriiviö? Enkä! Löysin sen ihan itse! Kunhan kiusaan. Kun minä olin pieni, tapasimme kerätä näitä kukkia haudoille edesmenneiden muistoksi. Sinun pitäisi antaa se mummille. Okei! Mitä oikein yrität vihjailla? En minä niin vanha vielä ole... Niin varmaan, kalkkis. Ole hyvä, mummi! Olen miettinyt... Ehkä olemme jo myöhässä. Meidät saavuttava valo on enää pelkkä himmeä muisto. Jos haluamme välttää niiden kohtalon... Meidän on loistettava vieläkin kirkkaampina. Meidän valostamme on tultava loputon. Loputon? Hitot sellaisesta! Olen iloinen, koska saan olla kanssasi, tässä ja nyt. Vielä viimeisen tähden sammuttuakin... Tämä muisto säilyy. Koska rakastan sinua. Mitäs tämä on... Olenko nähnyt tuon pärstän joskus aikaisemmin? Mutta nuo silmät... Niiden takaa ei löydy mitään. Ksi shi shi shi shi shi shi! Tajusin! Olet yksi niistä *****nokan hyödyttömistä nukeista, vai mitä? En muista myyneeni sinulle kuumia vinkkejäni... Valitettavasti... Meillä käy vain käteinen! [Outo hahmo tuijottaa sinua] [Kuulet äänen] [Kuka sinä olet?] [Mietit hetken, muttet pysty muistamaan] [Miksi olet täällä?] [En tiedä] [Vai oletko unohtanut?] [Kuinka kauan oletkaan jo matkannut...] [Olet varmasti uupunut] [Haluaisitko pysyä täällä...] [Ikuisesti?] [...] [Vaikutat epäröivän] [Koska pelkään] [Mitään ei ole enää jäljellä] [Mutta silti lähteminen tuntuu sitäkin pelottavammalta] [Älä huoli] [Minä olen tässä] [Ja niin olen vastedeskin, kun heräät] [Lempeä lämpö ottaa sinut syleilyynsä] [Uupumuksesi katoaa] [Aistisi turtuvat] [Otteesi tästä valveillaolon maasta heikkenee...] [Niin hitaasti] [Ja silti...] [Niin...] [Varmasti...] En jaksa enää. Antaudun. Tämä ei ole ollenkaan tapaistasi. Etkö pitänyt lapsellisia arvoituksiani pelkkänä ajanhukkana? Kertoisit nyt vain sen vastauksen. Se arvoitus tulee jo uniini... Sitäkö todella haluat? Mitä ajat takaa? Mehän etsimme aina vastauksia. Mutta sanotaan, että tapaisit ***. Voisit kysyä minkä tahansa kysymyksen ja saisit siihen heti vastauksen. Riittäisikö se sinulle? Vai tekisitkö mieluummin omat johtopäätöksesi? Hmph. Tiedät, etten usko tuollaiseen hölynpölyyn. Mutta jos tämä *** todella olisi olemassa... Käskisin painumaan helvettiin vastauksineen. Niin sitä pitää! Nämä arvoituksesi ovat silti pelkkää paskapuhetta. Mitä jos kertoisin vastauksen juomien äärellä? Minun piikkiini tietenkin. Tämän täytyy olla surkein iskuyrityksesi tähän asti. Tulkitsenko tuon myöntymisen merkiksi? ... Älä koettele liikaa onneasi, nättipoika. [Outo olento tuijottaa tyhjyyteen] [Se ei reagoi liikkeisiisi] [...] [Onko se epäkunnossa?] ... Add... Kauan sitten... Loit minut ja siskoni. Hoivasit meitä. Opastit meitä. Teit meistä järkkymättömiä. Iankaikkisia. Jotta pystyisimme jatkamaan työtäsi... Manusya. Heidän mielensä on niin herkkä. Niin häilyväinen. Niin altis petokselle. Niin helposti turhautuva. He ovat eksyneet. Ja siitä huolimatta... Heidän unensa täyttyvät tähdistä. Kerta toisensa jälkeen... He kurottavat niihin, tuloksetta. Toistaen virheensä. Aina kuolemaansa asti. He eivät ikinä ota opikseen. He eivät koskaan anna periksi. Miksi? Minkä tähden? Katsoin tähtiin. Opiskelin niiden liikkeet. Nimesin ne kaikki. En löytänyt niiden tarkoitusta. Mitä minä... ... Me olemme vailla? Lopulta ymmärsin. Jopa kirkkain tähti... Palaa lopulta loppuun. Aivan kuten manusya. Heidän mitätön elämänsä... Antoi heille tarkoituksen. Antoi heille merkityksen. Antoi heille syyn... Loistaa entistä kirkkaampina. Minä ja siskoni... Me emme pysty... Kylpemään tähtien valossa. Koko olemassaolomme... On häväistys niitä kohtaan. Olemme pimeyden olentoja. Loputtoman epätoivon luomuksia. Tai niin ainakin luulin. Kaihoisa tunne... Alkoi itää sisälläni. Oliko se toivoa? Rakkautta? Vai jotain aivan muuta? Add. En ole varma... Onko tämä se vastaus... ... Jota aina etsit. Se on kaikki mitä minulla on jäljellä. Pidän huolen, että näet sen. Anna minun näyttää... Iltatähtesi valo! ... Tuota... Anteeksi, taisin erehtyä henkilöstä. Oletko sattumalta nähnyt siskoani? Hänellä on lyhyet tummahkot hiukset ja samanväriset silmät kuin sinulla. Hän on vähän ujo, joten hän varmaankin piilottelee jossakin. Etsitkö sinäkin jotakuta? En valitettavasti ole törmännyt täällä muihin sinun lisäksesi. Tämä on aika kummallinen paikka. Tuntuu, kuin olisin kiertänyt näitä käytäviä päiväkausia. Taidamme olla molemmat pahasti hakoteillä. ... Hei. Uskon, että löydät vielä etsimäsi. Älä anna periksi. Oh. Moi. En huomannut sinua. (Kuolevainen...?) Älä minusta piittaa, olen vain läpikulkumatkalla. Umm... Mitä nyt? Kakista ulos, jos sinulla on jotain sanottavaa. Mietin vain, ovatko nuo ihan oikeat sarvet... Näyttävät painavilta. (Älä nyt sinäkin aloita!) (Minulla ei ole aikaa tällaiseen...) Ah, terve taas. Isosarvirouva! (Uuuuurrrghhh...) Lähdit viimeksi niin kiireellä, etten ehtinyt kysyä... Satutko tietämään, mikä tämä paikka on? ... Painajainen. Heräät kyllä aikanaan. (Parempi olla viemättä tätä tämän pidemmälle.) Uniko? Näemmekö sitten samaa unta? ... ... ... (Outo tapaus...) Pitkästä aikaa! (Sinnittelet näköjään vielä...) En kyllä muista uneksineeni koskaan näin kauan. Aika etenee täällä eri tahtia. Totut siihen kyllä. Aivan... ... Mitä? Kuinka oikein nukut noiden sarvien kanssa? (Kuinka SINÄ nukut tuolla keskittymiskyvyllä?!) (Pelkäänpä, että tapaamme vielä...) Hei, ehdin jo huolestua. Luulin missanneeni sinut. (Kunpa olisitkin.) Sanoit, että tämä on pelkkää unta, mutta... Etsitkö kenties jotain? ... Nyt kun kysyit... Oletko törmännyt kehenkään muuhun täällä? Johonkuhun, joka näyttää vähän minulta. Hmm... Onko hänellä yhtä isot sarvet kuin sinulla? ... Onko sillä vaikutusta vastaukseesi? ... Pelkäänpä, ettei ole. (Mitä ajantuhlausta.) Ah, hauska tapaa vanha tuttu. ... ... ... Oletko kunnossa? MINUN SARVENI EIVÄT EDES OLE NIIN ISOT! O-okei...? ... (Hienoa...) (Olen lahoamassa.) (En osaa käsitellä tätä kuolevaista...) Moi. Oletko päässyt jäljille? En. Luulen, että olen hakoteillä. Täytynee aloittaa alusta. Ikävä kuulla... Suotta murehdit. Ei tämä sinun ongelmasi ole. ... Niin kai. En halunnut aikaisemmin häiritä... (Ai ihanko yritit?) Mutta minäkin etsin jotakuta. Tai niin ainakin kuvittelin. Alkaa tuntua, että tuhlaan vain aikaani. Tämä uni... Päättyykö se koskaan? ... Älä lakkaa etsimästä. Huh? Kysy aina vain vaikeampia kysymyksiä. Äläkä koskaan anna periksi. Aikanaan löydät kyllä vastauksesi. Ketä etsitkin... Hän on sinulle tärkeä, vai mitä? Hän varmasti odottaa sinua parhaillaan. Älä tuota hänelle pettymystä. ...! Olet oikeassa. Kiitos, isosarv- ... Oh, en koskaan kysynyt nimeäsi. ... Cif. Onpa siisti! Minun nimeni on... ... Hassua. Miksen muista sitä...? (Olet jo näin pitkällä...?) Unohdin omani ajat sitten. Cif on pelkkä lempinimi. En tiennytkään, että unessa voi tapahtua jotain tällaista. Ehkä voimme vielä löytää nimemmekin, jos jatkamme etsimistä! (Mistä tuo muisto tupsahti mieleeni?) (Miksi juuri nyt...) (...) (Sinnittele, Bee.) Sori, olenko tiellä? Läpäise aikarajan puitteissa niin monta Braania kuin suinkin ehdit. Myös vihollisista saa lisäpisteitä. Käytä mustia idoleita aloittaaksesi alusta tai palaa aloitusruutuun päävalikosta. Hyvästä suorituksesta luvassa fanipalvelua!! Lykkyä tykö! Mitalien arvo kasvaa, mikäli keräät niitä peräkkäin. Älä unohda tätä kaihoa Selvisit sitten tänne. Luulin tätä huonetta edeltävää pulmaa mahdottomaksi. Ehkä erehdyin. Osasin toki odottaa, että joku ennen pitkää löytäisi tänne. Enhän muuten olisi tässä. Tämä maailma on saavuttanut rajansa. Uusi odottaa tekijäänsä. Siinä voi mennä hetki, mutta toivottavasti tapaamme siellä. Siihen asti... Älä unohda tätä kaihoa. Mikäs tuota riivaa? Hajosiko se? En ole varma. Miten niin et ole varma? Nämä golemit matkivat kohdettaan täydellisesti. Eivätkä vain liikkeitä, vaan myös tunteita ja muistoja. Tai se ainakin oli tarkoitukseni. En vieläkään vedä vertoja Addille, joten luonnollisesti jotkin rypyt vaativat vielä silottelua... Mutta mitään tällaista en osannut odottaa. Jokin viipyilee edelleen sen ontossa kuoressa. Jokin mikä kieltäytyy päästämästä irti. Noin niin kuin mitä? Miten tämän sanoisi... Manusyan vakaumuksen voima on suorastaan hirvittävä. Se antaa heidän toiveilleen siivet, joilla he tavoittelevat entistä korkeampia korkeuksia ja voi yhtä helposti syöstä heidät epätoivon syövereihin. Jos jopa tämä yksinkertainen nukke voi vuodattaa kyyneleitä sen vuoksi... Ehkä meilläkin on vielä toivoa. ... Tule. Jatketaan matkaa. [Miksi...] [Miksi sen lämpö tuntuu tutulta?] [...] [Sinun ei pitäisi olla täällä] [Add...] [Miksi hylkäsit meidät?] Miksi tulit takaisin...? [...] [Päätät ryömiä sisään] ENGLISH/FINNISH VALITSE SUOMI KÄÄNNÖSTYÖKALU G: P: B: A: L: There's a safety locker inside of me out of your reach And I hold the key It's sealed with layers and layers of irony What's within I refuse to see I hold on I hold on I hold on 'cause that's the only thing the one thing that I can control My grievance is mine My sadness is mine My loss is mine One toss and I'll forever be blind Toss the key oh please be kind In this state of oblivion My silence goes on My bearings stay stored My walls stay strong I hold on I hold on I hold on 'cause that's the only thing the one thing that I can control My grievance is mine My sadness is mine My loss is mine I hold on I hold on I hold on 'cause that's the only thing the one thing that I can control My grievance is mine My sadness is mine My loss is mine My grievance is mine My sadness is mine My loss is mine